Suomi – Pysähdyttäisiinkö elinvoiman alkulähteille

Suomi on suunnistanut viime aikoina vaikeissa maastoissa. Tiheiköissä ja rämeiköissä eksyy helposti. Epätoivon huokauksia kuuluu sieltä ja täältä. Olisiko nyt aika pysähtyä ja istahtaa elinvoiman alkulähteille katsomaan mistä on tultu, missä nyt olemme, millaiset eväät meillä on repussa ja mihin haluamme mennä?

Vuosikymmenten ajan olemme kulkeneet menestyksen polkuja ja tulosta on syntynyt. Meillä on mm. hyvä hallinto, infra, bkt, Pisa-menestys. Onko vauhtimme ollut liian kova, kun emme ole huomanneet – vai olemmeko – että osa kanssakulkijoistamme on ajautunut pääpolulta eksyksiin? Menestyvään yhteiskuntaamme on päässyt kehittymään vakavia ongelmia. Niitä ovat mm. nuorten syrjäytymisherkkyys, nuorten työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, pahoinvointi, epäterveelliset elintavat, yksinäisyys, turvattomuus ja pitkäaikaissairaudet esim. diabetes. Uusina kokemuksina olemme joutuneet kohtaamaan vihapuheilmiön, kotimaamme koulusurmat, Myrmannin räjähdyksen sekä median kautta lähelle tulleet Norjan tragedian ja nuorten mellakoinnit Britanniassa.

Väkemme harmaantuu. Sen me tiedostamme. Tiedostammeko senkin, että edessämme on suunnan muutos ja paradigman muutos. Teollisen ajan holhoava palvelukulttuuri on se, jolla menestys on luotu, mutta myös pahoinvointi saatu aikaiseksi. Holhottu ihminen on kokenut itsensä palveluissa muutoksen kohteeksi. Nyt on aika pysähtyä ja etsiä ratkaisuja siihen, miten saamme ihmisen muutoksen kohteesta hyvinvoinnin keskiöön ja muutoksen tekijäksi.

Ensin suunta! Olisiko se elinvoimainen yhteiskunta ja elinvoimainen ihminen. Voimaantumisen polut voisivat kulkea ihmislähtöisen palveluparadigman viitoittamana. Mitä suuntaviitoissa lukee?

1) 100%:nen ihmisarvo! Se osoittaa ihmisarvolähtöisyyden merkityksen.

2) Toisessa kyltissä lukee Toiminnallisuus. Miksi palveluissa tulisi lisätä toiminnallisuutta ja konkreettisuuta? Siksi että esim. menestyvä koulumme on liian monelle liian teoreettinen ja on avuton estämään syrjäytymisherkkyyttä. Toiminnallisuus tuottaa onnistumisen kokemuksia, jotka ovat välttämättömiä elinvoiman vapautumisen ja voimaantumisen perustan vahvistumisen kannalta. Toiminnallisuuden lisääminen johtaa oppimisympäristön laajentamiseen lähiluontoon, lähialueelle ja alueen toimijoiden kanssa yhteistoiminnan mahdollisuuksien etsimiseen. Tällainen toiminta auttaa sitoutumiseen oppimisen tavoitteisiin.

3) Kolmannessa kyltissä lukee Yhdessä onnistuminen. Yhdessä luomme, teemme ja opimme. Autamme toisiamme olemaan parhaimmillamme. Ihminen voi toimia näin omien upeuksiensa ylärekisterissä, olipa hän minkä ikäinen tahansa.

4) Mitä lukee seuraavissa suuntaamme määrittelevissä kylteissä? Jossakin voi olla kysymys: Mikä on suuntamme?

Jokaisessa yhteisössä ja palveluiden tuottamisen yksikössä on syytä pysähtyä ja rauhassa istahtaa alas elinvoimamme alkulähteille. Kysyä toisia kuunnellen, miksi organisaatiomme on olemassa? Mihin toiminnallamme olemme pyrkimässä? Kun rauhassa löydämme suuren olemassa olomme tarkoituksen ja myös määrittelemme toiminnassa onnistumisemme kannalta äärimmäisen tärkeät asiat, myös opaskylttiemme sisällöt kirkastuvat. Tulee tunne vapaudesta. Asiat etenevät. Elämänusko tuntuu ja näkyy. Ihmisillä on hyvä olla ja palvella toisiaan. Matka voi edetä. Huomaamme olevamme jatkuvasti omien elinvoimiemme alkulähteillä. Maisema on valoisa. Paradigma on vaihtunut onnistuneesti.

Näitä ilmiöitä tutkailimme Voimaantumisen Polut –seminaarissa. Seuraavassa linkissä materiaalia asiaan liittyen: http://www.slideshare.net/Uusijohtajuus/juha-siitonen-elinvoimanalkulhteill

Ja videossa väläys seminaarin tunnelmasta: Elinvoiman alkulähteillä